"Ajatuksia työssäoppimisen oppimisympäristöistä" - keskustelun avaukseen tuli hyviä kommentteja opettajan omista oppimisympäristöistä.
Epävirallisesti (informaali) opimme kaikkialla, kaikenlaisia kanavia hyödyntäen, erilaisissa sosiaalisissa ja vuorovaikutustilanteissa. Koemme yleensä epävirallisen oppimisen hyväksi oppimiskokemukseksi. Arkioppimisesta (nonformaali) voi todeta samaa.
Jatketaan keskustelua oppimisympäristöistä.
Millaisia ovat opettajan formaalit oppimisympäristöt?
Opettajan formaali oppimisympäristö liittynee kokouksiin, palavereihin, neuvotteluihin ja muihin koulutuksen järjestäjän rakentamiin vuorovaikutustilanteisiin? Olisikin mielenkiintoista pohtia / tutkia mitä näissä tilaisuksissa oikein opitaan - osaako opettaja oppia... vai minkälaista transferia saadaan aikaan?
VastaaPoistaEn tiedä tuosta transferista, mutta itse opin aina eniten siitä, että saan vaihtaa mielipiteitä toisten kanssa, se on enemmän siis sitä informaalia oppimista. Formaali oppimisympäristö sisältää pääasiassa vuorovaikutuksen opiskelijoiden kanssa ja oman reflektoinnin tuntien ja kurssien jälkeen. Toki kehityskeskustelut ovat myös formaaliin oppimisympäristöön kuuluva osio. Opettaja ei välttämättä tiedosta oppivansa, kuten eivät opiskelijatkaa, jos heiltä kysyy, mitä opit kurssilla tai mitä olet oppinut harrastuksista. On niin vaikea erottaa siitä jokahetkisestä hektisestä menosta sen, mikä on omaa oppimista, mikä on opettamista, mikä on vain elämistä. Onko se edes tarpeen, mietin.
VastaaPoistaOpettajan formaali oppimisympäristökin riippuu paljon opettajasta itsestään. Omaan formaaliin oppimisympäristööni kuuluu myös koulun ruokala, jossa voin keskustella ajankohtaisista asioista ja ongelmista kollegoideni kanssa. Minäkin opin parhaiten ollessani vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Matematiikan opettamisessa on tärkeintä kuunnella opiskelijaa ja havainnoida tämän ajatusmalleja, jotta voisi olla aidosti oppimisen ohjaajana. Kaikkein hedelmällisimpiä oppimistilanteita tulee, kun opettajallakaan ei ole valmiita vastauksia ja joudutaan aidosti oppimaan yhdessä. Viime viikkoina minä olen oppinut paljon autojen pakokaasumittauksista ja yleensäkin auton toiminnasta, kun olemme opiskelleet autoalan opiskelijoiden kanssa kemiaa. Yksi pojista tuumasikin, että "sinähän voisitkin nyt alkaa opiskelemaan auto-osastolla, kun me opetetaan sulle näitä juttuja".
VastaaPoistaOpettajan oppiminen, kuten opiskelijankin, on kuitenkin aina kiinni halusta ja asenteesta, oli oppimisympäristö mikä hyvänsä. Tunnen valitettavasti pari erityisopettajaakin, joihin ei ole tarttunut 60 op koulutuksesta muuta kuin titteli.
Hyviä havaintoja, hyvia kysymyksiä! Yhdessä oppiminen vuorovaikutuksessa toisten kanssa tuntuu toimivan.
VastaaPoistaYritin löytää määritelmää formaalille oppimisympäristölle. Useimmissa lähteissä sitä käsitellään yhdessä informaalin kanssa. Yhden löysin:
Tavoitteet on määritelty virallisesti ja kirjattu opetussuunnitelmiin.
Miten se pitäisi ymmärtää? Kaikki tutkintotavoitteinen (tai opintopisteytetty) suunnitelmallinen opiskelu on formaalia?
Otto ehdotti, että formaaleja oppimisympäristöjä ovat työnantajan organisoimat viralliset kokoukset, palaverit, neuvottelut ym.
Jaanan kommenteista nousi mieleen: Opettajien tavoitteellinen yhdessä suunnittelu vaikkapa pakokaasumittausten parissa on formaalia. Siinähän on tavoitteena asioiden integrointi ja parempi ymmärtäminen.
Keskustelin asiasta yliopistoprofessorin kanssa. Hän arveli, että opettajat mieltävät formaaliksi oppimisympäristöksi yleensä luentosalin. Voiko verkko olla formaali oppimisympäristö?
Mielenkiintoinen kokeilu oppimisesta
VastaaPoistahttp://www.economist.com/node/18741484