Miten atto-opettaja yhdistää voimansa ammattiopettajien kanssa?
Haluaisin mieluusti kommentteja ja ideoita siitä, miten ammattiaineen opettajien kanssa parhaiten löytyy yhteinen sävel työssäoppimisen ohjaamisessa. Tuntuu siltä kuin menisi toisen reviirille, kun yrittää miettiä, miten työssäoppimiseen saisi mukaan äidinkieltä ja taidetta ja kulttuuria.
Onko kyse vain omasta päästä, eli ettei osaa orientoitua asiaan, vai onko jotain esteitä olemassa, joiden ylittämiseen tarvitaan erityistoimenpiteitä? Kokemuksia, ajatuksia, ideoita?
"Koulutusjärjestelmän yhtenä tavoitteena on ollut valmistaa ihmisiä teollisen yhteiskunnan palvelukseen eli töihin. Teollisen yhteiskunnan työntekijät työskentelivät erillään toisistaan ja yhden taidon oppiminen riitti pitkäksi aikaa."
VastaaPoistaNäin sanotaan Oivallus-hankkeen loppuraportin tiivistelmässä.
Oivallushanke on osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointihanke (2008-2011), jossa on etsitty vastauksia kysymykseen: millaisia osaamistarpeita verkostotalous synnyttää?
Luin Oivallushankkeen loppuraportin ja suosittelen sen lukemista koko tiimille. Sieltä löytyy vastauksia myös Siskon pohdintaan: miten atto-opettaja voisi yhdistää voimavaransa ammatinopettajien kanssa.
Esim. yhteisöllinen oppimiskäsitys painottaa oppimisen sosiaalista luonnetta, vuorovaikutusta ja osallistumista yhteiseen tiedon rakentamiseen. Yhdessä kyetään ratkaisemaan monimutkaisempia tehtäviä kuin mikä olisi mahdollista yksittäiselle ihmiselle.
Tässä on ajatusta myös opettajuuden ja oppimisen kehittämiseen.
"Taidot liittyvät kahteen asiaan: siihen, miten ollaan tekemisissä muiden kanssa ja siihen, miten ollaan tekemisissä tiedon kanssa."
Linkki raporttiin:
http://ek.multiedition.fi/oivallus/fi/liitetiedostot/Oivallus_loppuraportti_web.pdf
Jatkan vielä pohdintaa yhteisopettajuudesta ja asiantuntijuuden jakamisesta.
VastaaPoistaNiin työelämässä kuin koulutuksessakin tavoitteena on laaja-alainen osaaminen. Laaja-alaisuudella pyritään työn mielekkyyteen sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Laaja-alaisella osaamisella työtehtävät voidaan saada monipuolisemmiksi ja vaihtelevimmiksi. Samalla työnteko muuttuu joustavammaksi ja ihminen pystyy autonomisempaan työskentelyyn.
Mitä laaja-alaisuudella sitten tarkoitetaan? Useiden eri ammattialojen hallintaa? Ammatin syvällisempää ja teoreettista ymmärtämistä? Elinikäisen oppimisen avaintaitojen sisällyttämistä ammatin hallintaan esim. kielitaito, ongelmanratkaisutaidot, oman työn kehittämisen taidot jne.?
Yhteisopettajuus mahdollistaisi erilaiset tulokulmat opittavaan asiaan. Eri asiantuntijat pystyvät valottamaan saman ilmiön eri puolia.
Tartutaan siis kolleegaa hihasta ja ryhdytään yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta!
Odotamme vinkkejä, miten olette onnistuneet yhteistyön virittämisessä.
Hei,
VastaaPoistaseuraavassa linkissä esimerkki sosiaalisen median käytöstä työssäoppimisen yhteydessä:
http://hamkmedia.wikispaces.com/
Vastaavalla tavlla voisi varmaan suunnitella ATTO-aineiden suorittamista.
Tomi
Mielenkiintoinen näkemys tuo toisen reviirille meneminen. Opettajat ovat kauan olleet autonomisia toimijoita, jotka vetivät oven kiinni perässään mennessään luokkaan.
VastaaPoistaKun katsellaan uusien tutkintojen ATTO-opintojen tavoitteita ja kriteereitä, tuntuu erikoiselta, jos ATTO-opettaja voisi hallita kaikki ne ammattialoihin liittyvät vaatimukset, joita perusteissa on, varsinkin jos opettaa usean alan opiskelijoita. Jo tutkintokohtaisen opetussuunnitelman ja luokkaopetuksen toteuttamiseen tarvitaan yhteistyötä, eikä siihen tarvita muuta kuin kollegan haastattelu.
Jos ammatinopettaja voi antaa jotakin esim. äidinkielen opettajalle voi myös äidinkielen opettaja tarvittaessa auttaa esim. näyttötekstien oikeinkirjoituksessa ja stilisoinnissa.
Yhdessä tekeminen on mukavampaa.
Keskeinen periaate tutkinnon perusteiden uudistamisessa on ollut ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien kytkentä tutkinnon osassa vaadittuun ammattitaitoon niin, että atto opetuksen ja oppimisen tulos (= osaaminen) näkyisi myös opiskelijan työn tekemisessä (alakohtaistaminen).
VastaaPoistaOpiskelijan arviointi edellyttää ammattitaitoa täydentäviä tutkinnonosia opettavien opettajien yhteistyötä ammatinopettajien kanssa.
Ei kannata arkailla "toisen reviirille astumista". Tänäpäivänä on välttämätöntä tehdä yhteistyötä.
Minulla oli erittäin onnistunut kokemus Muhoksella yhteistyöstä autoalan opettajien kanssa kemian kurssin järjestämisessä viime keväänä. Kahvitauko keskustelusta aloitettiin ja sitten palaveerattiin kerran tunteroinen auto-osastolla. Sain käytännön apua myös autojen pakokaasumittauksiin, joiden tuloksia ihmeteltiin kemian tunnilla.
VastaaPoistaOpiskelijoiden motivaatio kasvoi ihan silmissä, kun he saivat selittää minulle sellaisia autoon liittyviä asioita, joista minä en ymmärtänyt mitään.
Asiantuntijoiden yhteistyössä herkästi sorrutaan "egolaulantaan" (minä osaan tämän paremmin kuin sinä) ja unohdetaan aito vuorovaikutus ja yhteinen päämäärä. Mutta kun myöntää reilusti itse riittämättömyytensä niin siitä se hedelmällinen yhteistyö alkaa ja reviirit leviää.
Jaanalla oli hieno esimerkki yhteistyöstä.
VastaaPoistaOman kokemukseni mukaan tasa-arvoinen yhteistyö voisi alkaa esim. miettimällä opintojaksojen yhtymäkohtia ja miten näiden tavoitteiden oppimista voisi yhdistää laajemmaksi kokonaisuudeksi. Näytössä arvioidaan varmasti yhteistyötä tai vuorovaikutusta ja ne ovat myös olennaisia sisältöjä äidinkielessä. Taiteessa ja kulttuurissa arvioidaan esim. muiden näkemysten arvostamista ja palautteen antoa. Löytyisikö niistä jotakin mistä lähteä liikkeelle?
Ja aivan samaa mieltä olen; kun myöntää oman riittämättömyytensä ja kysyy rohkeasti niin se voi olla hyvän yhteistyön alku.