Käsitteelle oppimisympäristö löytyy googlaamalla yli 98 000 osumaa ja
samalle käsitteelle monikossa vielä yli 35 000 osumaa lisää.
Miten me määrittelisimme oppimisympäristön, että ymmärtäisimme mistä puhumme?
Millainen oppimisympäristö tukee ammatin oppimista?
Millaisessa oppimisympäristössä kieliä oppii parhaiten? Entä matematiikkaa?
Millaisessa oppimisympäristössä kehittyy terve itsetunto ja luottamus omaan osaamiseen ja tekemiseen? Mitä elementtejä löytyy yrittäjyyttä synnyttävässä oppimisympäristössä?
Puhutaan fyysisestä oppimisympäristöstä, teknisestä oppimisympäristöstä, virtuaalisesta oppimisympäristöstä, sosiaalisesta oppimisympäristöstä.....
Joskus kuulee vaadittavan oppimisympäristöiltä autenttisuutta. Milloin oppimisympäristö on autenttinen?
Mikä on PLE? Puhutaan henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä (personal learning environment). Minkähänlainen oppimisympäristöjen sekoitus siitä rakentuu?
Millainen on sinun henkilökohtainen oppimisympäristösi?
Yritetään kuvailla ihanneoppimisympäristö elinikäisen oppimisen avaintaitojen ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnonosien oppimiselle. Onko se mission impossible?
Minä ymmärtäisin oppimisympäristöksi kaikki ne paikat ja tilat ja tilanteet, joissa voi oppia.
VastaaPoistaParhaat oppimiskokemukseni olen saanut kyllä koulun ulkopuolelta ja toki koulun antamat opit sitten ovat asettaneet oppimilleni asioille raamit.
Kielten oppimisesta esimerkkinä on aito työpaikkaympäristö 70-luvulla, kun opin tukholmalaisessa matkatoimistossa matkatoimistoon ja toimiston sosiaaliseen elämään liittyvän sanaston. Sitä sanastoa ei löytynyt lukion Collinin oppikirjoista ja sanastoista. Siksi olisikin erittäin hyvä, että maahanmuuttajat saataisiin työelämään mahdollisimman pian.
90-luvun alussa minulla oli mahdollisuus osallistua amerikkalaisen Bertie Segalin Total Physical Response-menetelmän koulutukseen Helsingin kesäyliopistossa. Tästä minulle jäi mieleen, kuinka vieraan kielen oppimisessa on hyvä toteuttaa mallia, jolla pieni lapsi oppii ensimmäisen kielensä. Aidossa ympäristössä, josta opitaan esineiden ja ilmiöiden nimet, verbit kielloista ja käskyistä, joita noudattamalla lapsi koko kehollaan sisäistää verbien merkityksen. Mitä enemmän aisteja on mukana sitä tehokkaampaa oppiminen on.
Luku- ja kirjoitustaidottomille naisille pystyttiin Kaliforniassa nopeasti opettamaan jokapäiväiseen elämään liittyvää sanastoa esim. käymässä supermarketissa ja valitsemalla ruokatarvikkeita oikeaan käyttöön. Käteen ottaminen, tuoksun tunteminen ja ruoan valmistaminen painaa nimet mieleen erittäin elävästi.
Jos ei aitoa tilannetta ole, voidaan käyttää korvikkeita. Kodin sanaston ja tilanteiden oppimiseen voidaan käyttää esim. nukkekotia. Aidot elokuvat, tv-ohjelmat ja radio-ohjelmat ovat parempia kuin kielten opetukseen laaditut videot ja ohjelmat, koska niissä on oikeaa puhekieltä, oikeita tilanteita oikealla puherytmillä.
Uusissa verkkopohjaisissa oppimisympäristöissä aivan liian vähän käytetään kuvaa ja varsinkin elävää kuvaa asioiden esittämiseen. Melkein kaikilla on käytössään jonkinlainen kamera ja videokamera kännykässään havainnollistamisen helpottamiseksi. Taitaa vain olla niin, että meillä on liian korkea kynnys, kun ajatellaan taiteellista vaikutelmaa ja teknisen toteutuksen virheettömyyttä. Rohkeasti vain kokeilemaan.
Erilaisia käsityksiä hyvästä oppimisympäristöstä löytyy Omnian opetussuunnitelman yhteisestä osasta.
Henkilökohtainen oppimisympäristöni kattaa median, erityisesti sanomalehdet ja tv:n, mutta myös elokuvat ja musiikin. Kaikki mitä teen, tuottaa oppimista, niin ristisanatehtävien tekeminen, kirjan lukeminen kuin ajankohtaisten asioiden seuraaminen. Ystävien kanssa käydyt keskustelut ovat myös tärkeitä. Samoin kollegojen kanssa keskustelut, sillä niistä vasta oppiikin. Autenttisia oppimisympäristöjä on opiskelijoillakin, mutta he eivät näe niitä oppimisen kannalta. On vielä suuri työ saada opiskelijat itse kaivamaan asioita arkielämästään ja liittämään tuntioppimista siihen, että kyse on taidoista, joita käytetään koko ajan tai taidoista, asioista, joita tarvitsee työssään ja muussa elämässään. Ei kannata kuitenkaan lannistua.
VastaaPoistaOppimisympäristöille taitaa olla nykyään vaikeaa vetää seiniä ympärille ja määritellä se joksikin tietyksi alueeksi. Toki ympäristöjä voi olla fyysisiä, henkisiä tai johonkin konkreettiseen verkkotyökaluun kytkettyjä.
VastaaPoistaTosiasiassahan oppiminen laajenee näiden ulkopuolelle heti kun oppija soveltaa, kartoittaa tai lisää tietoaan muissa yhteyksissä. Eli käytännössä lähes aina. Pitäisikö oppimisympäristö käsittää enemmän ajatustapana kuin konkreettisena tilana?
Tälläisiä pohdintoja tänään..
Matematiikan oppiminen on hidasta ja vaatii enemmän aikaa kuin monen muun aineen ja asian oppiminen, koska sen oppiminen perustuu enemmän ymmärrykseen kuin mieleenpainamiseen. Matematiikan hierarkisen rakenteen vuoksi monen ammattikouluopiskelijan matematiikan osaaminen on kolmasluokkalaisen tasolla. Tällöin autenttista oppimista on mahdotonta tapahtua edes autenttisessa oppimisympäristössä, jos opiskelija ei pääse aloittamaan oppimistaan omalta tasoltaan.
VastaaPoistaMatematiikkaa oppii laskemalla, miettimällä, toisen ajatuskulkua seuraamalla ja opettaessaan matematiikkaa jollekin toiselle. Aikaa oppimiseen pitää olla tarpeeksi ja tarvittaessa apua tarjolla. Matematiikka onkin aine, jonka oppimisessa tarvitaan opettajaa enemmän kuin muissa aineessa.
Oppimisympäristö matematiikan oppimisessa voi olla melkein mikä vaan. Verkko-oppiminen ei kuitenkaan ole tutkimusten mukaan hyvä vaihtoehto matematiikan oppimisessa, koska opettajan tuki jää liian vähäiseksi. Useat opiskelijat käyttävät kyllä sosiaalista mediaa hyväkseen koulusta annettujen matematiikan tehtävien ratkaisemiseen. Tällöin on usein kuitenkin ollut kysymyksessä nopean ratkaisun saaminen ilman omaa panostusta.
Oma oppimisympäristöni on olohuoneen sohva lapsineen, telkkareineen, internetteineen, kirjoineen, lehtineen ja kännyköineen. Töissä opin opiskelijoilta oppitunneilla ja kollegoilta tauoilla.
Vaikka oppimista voi tapahtua kaikkialla, sen edellytyksenä on kuitenkin halu oppia. Monellako ammattikoulun opiskelijalla on halu oppia matematiikkaa? Tämän halun synnyttämiseen tarvitaan taas opettajaa.
Ja nyt vieressä sairastavaa tyttöä paijaamaan.
Terveisiä olohuoneen sohvalta!
Loistavia kommentteja!
VastaaPoistaOppimista tapahtuu kaikkialla. Oppimiseen liittyy erilaisia medioita kuten lehtiä, radio, televisio, internet. Siis tietolähteitä ja virikkeitä.
Oppiminen sosiaalinen prosessi, vaihdetaan ajatuksia -> ajatellaan yhdessä.
Oppiminen on kontekstisidonnaista; Leenan esimerkissä supermarket ja ruokatarvikkeet, kosketus, tuoksu ja visuaalisuus edistävät oppimista. Opas, valmentaja, opettaja auttaa nimeämään tuotteita ja asioita.
Jaana totesi, että edellytyksenä on halu oppia.
Silloin oppii, kun on pakko eli tarve oppia uutta. Opettajaa tarvitaan oppimishalun sytyttämiseen.
Tästä tullaankin toiseen tärkeään tämän blogin sisältöaiheeseen eli oppimisen arviointiin.
"Arvioinnin tehtävänä on motivoida ja kannustaa".
Kertokaa, miten olette onnistuneet virittämään oppimishalun erilaisissa oppimisympäristöissä.