Tutkinnon perusteissa osaamisen tavoitteet ja kriteerit on kuvattu käytännön tekoina ja toimintana. Osaaminen on kokonaisvaltaista tietoa, taitoa ja asennetta.
Koulutuksen organisointi perustuu kuitenkin vielä oppiainekohtaiseen tuntijakoon. Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat eivät aina tue ajallisesti eikä sisällöllisesti käytännön taitojen oppimista.
Miten opiskelijaa voisi tukea ammatillisten tavoitteiden saavuttamisessa?
Miten oppimisen ja osaamisen arviointi voitaisiin toteuttaa oikeudenmukaisella, kannustavalla ja mielekkäällä tavalla? Tähän opettajat etsivät vastauksia.
Olisko yhteisopettajuus mahdollista?
Työssäoppimisen oppimisympäristöt -koulutuksessa pohditaan parhaillaan yhteisopettajuutta:
1. Miten ymmärrämme yhteisopettajuuden?
- ammattiaineet ja atto
2. Miten voisimme kehittää yhteisopettajuutta?
Mitä mieltä sinä olet?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä Jaanan kanssa haasteista, joita koulun jäykät hallinnolliset ja fyysiset rakenteet aiheuttavat. Koulumaailman rajoitukset eivät kuitenkaan saisi lannistaa meitä kehittämistyössä, vaan pienin askelin, ruohonjuuritasolta lähtien yritettäisiin murtaa tätä traditiota. Uskon, että jos konkreettisia ehdotuksia attojen ja ammattiaineiden yhteiselle kehittämiselle löytyy (kuten Tampeereen ansiokkaassa taulukossa on hiusalalla jo aloitettukin), tarvittavat resurssit, mm. rahoitus ja aika, löytyvät.
VastaaPoistaYhteisopettajuus voisi olla kurssien yhteistä suunnittelua ja niiden yhteisten "punaisten lankojen" löytymistä toisaalta ammatillisesta työelämästä käsin toisaalta muusta elämästä (sosiaalisuus, vuorovaikutus, taiteet, urheilu, harrastukset, hyvä elämä,...) Yhteisopettajuus voi olla interventioita toisen tunneille tai vain tutustumista atto/ammatilliseen opetukseen. Yhteisopettajuus voi olla yhteisen verkkokurssin suunnittelua ja toteutusta, tai kaikkia näitä yhdessä. Pääasia on, että jokainen yhteisopetukseen osallistuva opettaja jakaa tavoitteen: opiskelijan mielekäs sekä ammatillisten että ammattitaitoa tukevien sisältöjen oppiminen sekä mahdollisesti jo olemassaolevan tai matkan varrella kertyvän osaamisen tunnistaminen sekä opiskelijan itsearviointitaitojen kehittäminen.
Pientenkin askelien näkyväksitekeminen yhteisellä foorumilla on tärkeää (pienistä puroista syntyy suuri virta?) Uskon, että tässä ollaan alkuvaiheessa mutta viiden vuoden päästä ollaan jo pitkällä. Opettajanurani alkutaipaleella, esitellessäni opettajan valmistumisen lopputyötäni 2000, eräs ammattiaineen opettajakollega kysyi minulta epäuskoiseen sävyyn "olet siis sitä mieltä, että ammattiosaamisen näytöt ja työssäoppiminen tulevat vaikuttamaan opetussuunnitelmiin ja opetukseen?"
Tuntuu siltä, että opettajien keskuudessa olisi valmiutta nähdä asioita uudella tavalla. Hallinnon rakenteet kuitenkin osoittauvat haasteiksi.
PoistaKoulutuksen rakenteet ovat tayloristisella aikakaudella. Oppiminen on pilkottu osiin (oppiaineisiin) ja työnjako on tehty tämän mukaiseksi. Tutkinnot on pilkottu opintoviikoiksi, siis oppimiseen käytettäväksi ajaksi (tätä ennen taisi olla oppituntia/aine). Opettajan palkka on siis aikariippuvainen (opetustunnit) ja ansio muodostuu monella koulutusalalla pidettyjen oppituntien perusteella.
Opetushallituksessa on onneksi jo herätty näkemään tarve uudistaa koulutusta:
- On uudet osaamisperusteiset tutkinnonperusteet.
Kriteereissä kuvataan, mitä opiskelijan kutakin
arvosanaa varten on osattava tehdä.
- Arviointi on uudistunut. Tuli ammattiosaamisen
näytöt, joka jyrää oppiaineet ja opintojaksot
arvioinnissa.
- Kaikille yhteisten opintojen uusi nimi
ammattitaitoa täydentävät tutkinnonosat (atto)
kuvaa, että tavoitteena on oppia syvällisemmin
ajattelun avulla ja saada valmiuksia kehittyä
työssään ja kehittää työtään.
- Valtiovalta on säätänyt, että suoritettu
perustutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden
(atoista ei ole sanakaan).
- ECVET tulee lisäämään opintosuoritusten
kansainvälistä vertailtavuutta ja läpinäkyvyyttä.
Voisiko yhteisopettajuus vähentää opetuksen sirpaloitumista ja parantaa opiskelun mielekkyyttä?
Yhteisopettajuus voidaan kai ymmärtää yhteisenä suunnitteluna, toteutuksena ja arviointina. Se ei vähentäisi opettajan "tunteja" eikä siis palkkaa. Se ei lisäisi opetuksen järjestämisen kustannuksia.
Miten yhteisopetajuus voisi hyödyttää eri osapuolia?